Paperipohjaiset taideteokset

Malkki Conservation Quality

Ammattimainen kehystys on panostus teoksen arvon säilymiseen. Mitä arvokkaampi teos on, sitä tärkeämpää on kehystyttää se oikealla tavalla, jotta arvo säilyy myös kymmeniä vuosia eteenpäin.

Paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtti

(Kangasmäki-Kurtin lausunto löytyy kokonaisuudessaan tämän sivun lopusta.)

Paperi on melko hauras materiaali, jonka vuoksi paperille tehty taideteos – kuten grafiikanvedos, akvarelli tai piirustus – tulee suojata oikeaoppisella kehystyksellä, jotta teos ei lähtisi ajan saatossa menemään huonompaan kuntoon. Malkki CONSERVATION QUALITY on tuotemerkkimme säilyttävälle kehystykselle. Se on merkki kehystyksestä, joka suojaa paperille tehtyä taideteosta tämän hetken tietämyksen perusteella parhaalla mahdollisella tavalla. Kehystys sisältää 100% happo- ja ligniinivapaat, konservointilaatuiset kehyspahvit; laadukkaan lasin tai akryylin, missä on mahdollisimman korkea UV -suoja; teoksen kiinnityksen paperikonservaattorin hyväksymällä tavalla; sekä pitävän pölysuojateippauksen. Esimerkiksi museot ympäri Suomea käyttävät Malkki Conservation Quality -kehystystä.

Säilyttävässä kehystyksessä lasi pitää erottaa koskettamasta teoksen pintaa. Tämä tapahtuu joko passepartout-pahvilla (paspalla) tai vitriinivälilistalla. Tästä muodostuu kaksi eri tapaa kehystää paperille tehtyjä taideteoksia: paspa tai vitriini. Näistä tavoista on olemassa myös muunnelmia.

Eri tapoja kehystää paperipohjaisia taideteoksia

Paspa

Yksinkertainen ja tyylikäs. Teoksen ympärille laitetaan passepartout-pahvi (eli
aukkopahvi tai paspa) erottamaan teoksen pinta lasista ja tuomaan kokonaisuudelle
näyttävyyttä. Paspan leveys, paksuus ja sävy valitaan teoksen ja toiveidesi mukaan.

Tuplapaspa

Kahdella paspalla lopputulokseen saadaan kokoa ja näyttävyyttä.

Paspa ja ripsilista

Tietyissä tapauksissa paspan sekä teoksen väliin laitettava erillinen välilista toimii hyvin, kuten tässä esimerkissä.

Tiukka vitriini

Lasi voidaan erottaa teoksen pinnasta myös erillisellä vitriinivälilistalla. Tämä ratkaisu tuo kokonaisuuteen syvyyttä, sillä teos on 1-3cm lasia syvemmällä. Jos vitriinimallinen kehys laitetaan suoraan teoksen kokoiseksi, lopputuloksena on ns. tiukka vitriini.

Kelluva vitriini

Teoksen ympärille voidaan myös jättää tilaa ja kiinnittää teos keskelle pahvia, ikään kuin ”kelluvasti”. Tätä kutsumme kelluvaksi vitriiniksi. Tämä on hieno vaihtoehto, jos tässä kehystystavassa näkyville jäävät teoksen reunat ovat siistit.

Kelluva vitriini korotuksella

Kun kelluvassa vitriinissä teoksen alle rakennetaan 0,5–1 cm korotus, teos ikään kuin leijuu vitriinikehyksen keskellä. Tämä kelluva vitriini korotuksella on usein todella tyylikäs ratkaisu. Jos reunat ovat siistit, suosittelemme vahvasti!

Teos ikään kuin “leijuu” vitriinikehyksessä tässä kehystystyylissä. Oikealla Tiina Kivisen teos.

Nämä tavat voidaan toteuttaa lukuisilla eri kehyksillä, paspan sävyillä ja lasilaaduilla. Myymälässämme saat asiantuntevaa opastusta siitä, millä tavalla juuri sinun teoksesi olisi hyvä kehystää.

Miten oikeaoppinen kehystys suojaa paperipohjaista taideteosta – kysymyksiä paperikonservaattorille

Lisätietoa paperipohjaisten teosten säilyttävästä kehystyksestä voit lukea paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtin meille antamasta lausunnosta:

Mitkä seikat vaikuttavat siihen, että paperille tehty taideteos voi mennä alkuperäistä tilaansa huonompaan kuntoon?

Paperipohjaisia taideteoksia eniten vaurioittavat tekijät ovat huono kehystys, voimakas valo ja ilmankosteuden vaihtelut, sekä varomaton käsittely.

Taideteos kannattaa kehystää aina, sillä kehystämättömän teoksen varomaton käsittely aiheuttaa teospaperiin herkästi taitoksia tai repeämiä sekä likaa ja sormenjälkiä. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa taideteos joutuu alttiiksi monenlaisille vaurioittaville mekanismeille, joista jotkut selviytyvät paremmin ja toiset huonommin riippuen paperin laadusta ja kehystyksestä. Valitettavan moni taideteos on mennyt pilalle huonon kehystyksen vuoksi, vaikka kehystyksen tärkein tehtävä on suojella taideteosta. Tärkein tekijä kehystyksessä on happovapaa, arkistokelpoinen taustakartonki ja kartonkikehys, eli passepartout. Laadukas suojakartonki säilyttää teoksen pH:n neutraalina pitkään, tasoittaa ilmankosteuden vaihtelua sekä suojaa paperia ilman epäpuhtauksilta. Huonolaatuinen pahvi happamoittaa paperia, mikä nopeuttaa paperin vanhenemista ja haurastumista. Kehyskartongit suositellaankin vaihtamaan kymmenen vuoden välein. Hyvälaatuiseen kehystykseen kuuluu happovapaiden suojakartonkien lisäksi laadukas kehys, laadukas uv-suojattu lasi tai akryyli, teoksen oikeanlainen kiinnitys, sekä taustapuolelle lisäsuojaa antava hapoton taustalevy. Kehystys viimeistellään pölynsuojateippauksella ja asianmukaisilla seinäkiinnikkeillä.

Teoksen ripustuspaikkaa kannattaa hetki miettiä myös teoksen säilyvyyden kannalta. Lähellä ikkunaa ja varsinkin ikkunaa vastapäätä olevalle seinälle saattaa tulla liian voimakas auringonvalo, joka käynnistää paperin kuiduissa kemiallisia vanhenemisreaktioita. Se kellastuttaa ja haurastuttaa paperia, sekä haalistaa tai muuttaa teoksen värejä. Teos kannattaakin sijoittaa seinälle johon valo ei osu suoraan, ja on hyvä varmistaa myös se, ettei valo osu teokseen edes osittain, jolloin paperi kellastuu tai haalistuu vain siitä kohdasta, johon valo säännöllisesti osuu. Jos teos täytyy sijoittaa ikkunaa vastapäätä, kannattaa panostaa hyvälaatuiseen kehystykseen ja uv-suojattuun lasiin, sekä käyttää ikkunassa verhoja. Myös ilmankosteuden vaihtelu kannattaa huomioida. Joskus esim. eteisessä tai kylpyhuoneen läheisyydessä ilmankosteus saattaa vaihdella voimakkaastikin, mikä aiheuttaa paperin aaltoilua. Kuitujen turpoaminen ja kutistuminen moneen kertaan voi irrottaa värikerrokset ja kiihdyttää paperin kemiallisia reaktioita. Liian kosteassa tilassa säilytetty teos voi pahimmassa tapauksessa paperi voi jopa homehtua.

2. Miten valon UV –säteet vaikuttavat paperiin ja suojaako UV-lasi paperia?

Valon UV-säteet vaurioittavat teosta kiihdyttämällä paperin kemiallisia reaktioita, minkä seurauksena paperi vanhenee, kellastuu ja haurastuu. Käyttämällä kehystyksessä laadukasta uv-suojattua lasia tai akryyliä, voi valon haittavaikutuksia vähentää merkittävästi. Nykyisin myös akryylilasit ovat todella laadukkaita ja niitä saa myös heijastamattomina, jolloin teos pääsee paremmin esille samalla kun akryyli suojaa teosta. Kevyt akryyli vähentää kehyksen painoa, mikä tekee teoksen ripustamisesta turvallisempaa.

3. Millä tavalla paperipohjainen teos tulisi kiinnittää kehystyksessä? Mitä vaaroja väärällä kiinnitystavalla on teoksen arvon suhteen?

Paperipohjaista teosta ei saisi koskaan kiinnittää taustaansa minkäänlaisella teipillä, liimalla, sinitarralla tai nastoilla, sillä niistä kaikista jää paperiin ruma jälki, joka voi olla mahdoton poistaa. Erityisesti teippiliima kellastuttaa paperiin ruman jäljen vanhentuessaan. Konservaattorille tulee hyvin usein vastaan teoksia, jotka on liimattu kiinni taustalevylle, joka on huonolaatuista materiaalia. Taustalevy on kellastuttanut paperin läikikkääksi ja hauraan paperin irrottaminen taustan vaihtamiseksi on hyvin vaikeaa. Teoksen kiinnitys väärällä tavalla voi aiheuttaa teoksen irtoamisen kehyksen sisällä, jolloin vähintäänkin kuva menee vinoon tai pahimmillaan paperi rypistyy tai repeää. Vääränlainen kiinnitys vaurioittaa aina teosta ja pahimmillaan jopa estää kehystyksen uusimisen tai teoksen konservoinnin, kun huonolaatuisia pahveja ei voida vaihtaa. Vaurioituneen, kellastuneen teoksen arvo laskee ja elinikä lyhenee huomattavasti. Teospaperin kiinnittämisessä tulisi aina käyttää helposti irrotettavia, happovapaita kiinnikkeitä, esim. japaninpaperia ja vehnätärkkelysliisteriä, hapotonta kasviliimapaperia tai kuvakulmia. Teos kiinnitetään siten, että sillä on mahdollisuus elää ilmankosteuden vaihteluiden mukaan. Jos paperi kiinnitetään tiukasti joka reunasta, se saattaa kutistuessaan revetä tai kostuessaan aaltoilla.

Kehyskartongin tarkoitus on, paitsi korostaa taideteosta, myös peittää ja suojata teospaperin reunat, sekä erottaa teoksen pinta irti lasista, ettei pinta tartu lasiin kiinni. Jos teokseen ei laiteta kehyskartonkia vaan se halutaan kiinnittää ns. kelluvana, on vitriinikehyksen reunoihin laitettava korokelistat, jotka erottavat lasin ja teospinnan. Korokelistan on oltava riittävän korkea, jotta aaltoilevakaan paperi ei ota kiinni lasiin tai akryyliin.

Huonot seinäkiinnikkeet puolestaan saattavat aiheuttaa teoksen putoamisen ja kehyslasin rikkoutumisen. Rikkoutunut lasi voi viiltää teokseen pysyviä vaurioita.

4. Mitä riskejä sisältyy siihen, että arvokas paperipohjainen taideteos laitetaan kaupan valmiskehykseen tai kehystetään huonosti?

Kaupan valmiskehyksiä käyttämällä saavutetaan vain samankaltainen ulkonäkö, mutta teosta suojaavat ominaisuudet ovat heikompia. Edulliset massatuotantokehykset on usein valmistettu puu- tai jopa kartonkimassasta, joka sisältää haitallisia liima-aineita, ligniiniä tai muita happamuutta lisääviä aineita. Oikeasta puusta valmistettuihin kehyksiin verrattuna valmiskehykset ovat usein “rimpuloita” ja ripustuskiinnikkeet voivat pysyä huonosti kiinni, jolloin riski teoksen putoamiseen seinältä on suurempi. Valmiskehysten “lasi” on usein ohutta muovikalvoa, joka naarmuuntuu herkästi eikä siinä ole lainkaan uv-suojaa. Pahimmassa tapauksessa muovista haihtuu teosta vaurioittavia höyryjä. Valmiskehysten passepartout-pahvit ovat usein heikkolaatuisia, valmiiksi happamia ja sisältävät ligniiniä tai haitallisia liima-aineita.

Ammattitaitoinen kehystäjä käyttää aina happovapaita materiaaleja, laadukkaita kehyksiä ja laseja, sekä kiinnittää teoksen turvallisesti aiheuttamatta teospaperiin pysyviä vaurioita. Myös kehystysliikkeissä on suuria laatueroja, joten suosituksia ammattitaitoisista kehystämöistä kannattaa kysellä taidekonservaattoreilta.

Tampereella 10.11.2020

paperikonservaattori Eija Kangasmäki-Kurtti